Talviloma loppuu ennen aikojaan

Ens keskiviikkona on kesäloma ohitse ja pitää palata takaisin töihin. Uskokaa tai älkää, mutta mun kropassani ei ole pientäkään solua, joka tuulettais tilannetta vaan itseasiassa, jokaikinen niistä suree ja huutaa tuskaansa. Jos mulla ois paksu lompakko niin loma vois jatkua loputtomiin ja solutkin vois hyvin. No, onneks on vielä mahdollisuus lotota ennen keskiviikkoa joten pieni toivo elää.

Loman aikana oli suunnitteilla laittaa pihaa kuntoon, hoitaa rästihommat, tehosiivota koti ja lenkkeillä koirien kanssa niin paljon, että ne vain makoilee tyytyväisenä pihalla ja kirsikkana kakun päällä; mun painokäyräni syöksyy jyrkkään laskuun. Tein oikein listan asioista mitä pitää tehdä - ne on sitten mukava sitä mukaa raksia ylitse, kun homma on hoidettu. 

Lenkkeily alkoi hieman takkuilen, koska tuli helteet eikä ollut musta eikä koirista silloin kuntoilemaan. Ilmojen viilennettyä asiaan tuli huomattava parannus ja kävelin neljästi koirien kanssa viiden kilsan lenkin ja silmissäni näin jo kuinka loppukesästä vedän lenkin lennokkaasti juosten. Kyllä siinä naapurit katselee kateellisena kuinka mun kuntoni kohoaa kuin höyryjuna. Viides kävelylenkki jäi haaveeksi eikä sitä ei ole tehty vieläkään, enkä tiedä milloin tehdään. Rästilistallani oli nimittäin mm. kylpyhuoneen seinän maalaus joka opetti sen, että kun tällä painolla tekee Telemarkin yhdellä jalalla laattalattialle niin se sattuu. Sattuu muuten vielä kolmenkin viikon päästä. Laiskana kun en jaksanut hakea tikkaita varastosta vaan päätin maalailla pienen jakkaran päällä seisten. Tiesittekö muuten, että sellainen jakkara luiskahtaa helposti alta, kun kumartuu ottamaan lisää maalia lattialla olevasta maalipöntöstä? En tiennyt minäkään, mutta nyt tiedän. Koko tapahtuma oli nopean äänekäs sekä lennokas ja aivan varmasti loistavaa piilokameramatskua. Siitä sitten sairaalaan piipahtamaan ja pari viikkoa luultiin vain pohkeen revähtäneen pahasti, mutta lopputuloksena olikin joku hemmetin välilevy selässä venynyt ja paukkunut ja kipu säteili selän sijasta vasempaan jalkaan. Lennokkaiden juoksuaskelten sijaan olen ontua nilkuttanut ja miettinyt, että seinien maalaaminen on perseestä. Kuka idiootti edes käski laittaa sellaista tehtävää rästilistalle. 

Yritä siinä sitten tehdä puutarhatöitä, kun vasen koipi on täysin poissa pelistä. Tehosiivous ja muut rästihommat - katellaan sitten syksymmällä. Onneks rästilistakin on kadonnut johonkin. Olis vaan vituttanut katsella sitä listaa jossa ei ole yhtään yliviivattua kohtaa. 

Ei sitten muuten ottanut painokäyräkään laskusuuntaa. Perse on isompi kuin lomalle lähtiessä ja maharöllykkäkin tarvii kohta ihan oman vyön tai nyörin jolla se pysyy ojennuksessa. Nyt mä lähen Mäkkäriin. Moro!