Oikea käteni

Mä olen oikeakätinen. Siis täysin oikeakätinen. Vasen käsi roikkuu toki mukana, mutta lähinnä ulkonäöllisistä seikoista. Onhan se kivempi, että kummassakin pitkässä hihassa on täytettä ja t-paitakin näyttää kivemmalta jos vasen hiha ei heilu tyhjänä tuulessa. Vaan siihen se sitten jääkin. Vasemmalla kädellä ei pysty tekemään mitään. Kaikki tapahtuu oikealla.

Oikea käteni on siis todella tärkeä raaja, mutta voi pojat, että se osaa olla myös hankala. Sillä nimittäin on ihan täysin oma tahtonsa ja se tekee mitä tahtoo. Valitettavan usein sen tekemät valinnat on aivan helvetillisen vääriä ja saattavat mut erittäin noloihin tilanteisiin.

Asia, joka on mulle erittäin vaikea on se tikku millä lääkäri katsoo kurkkuun. Tiedättehän; avaa suu ja sano Aaaaaaaa. Siihen asti kaikki on ok, mutta sit se tikku. Se pieni, puinen tikunpätkä. Kun se lähestyy mun suutani, mä yökkään. Mä en vaan pysty sille mitään. Mun kurkkuun ei voi tunkea tikkuja. Mä olen hyväksynyt sen asian, mutta mun oikea käteni - se todellakaan ei ole. Se suojelee mua kiivaasti kaikilta, jotka tunkee tikkuja mun suuhuni. Yhden kerran oikea käteni meni sitten ihan överiksi touhuissaan. Hoitaja oli ottamassa multa angiinatestiä. Varoitin häntä jo etukäteen, että on mulle vaikea paikka ja multa tulee oksennus tosi helposti. Hoitaja hieman hymyilytti ja hän totesi, että tämä on nopea toimenpide. Siinä samassa, kun se tikku osui mun suuhuni, päätti mun oikea käteni puuttua tilanteeseen. Aivot huusi hiljaisen EI!, mutta siitä ei ollut apua. Oikea käsi oli kerennyt jo läiskästä itsensä kuuluvasti ja saatanallisen lujasti hoitajan käteen kiinni. Ja ei meinaan ollut mikään pikkukosketus, vaan sellanen puristus, että jos olis osunut kaulan ympärille, niin se hoitsu olis tukehtunut. IRTI! Huusin hiljaisesti sisälläni oikealle kädelleni, joka onneksi totteli käskyä. Toki peli oli jo menetetty. Hoitsu tuijotti mua järkyttyneenä ja minä sopertelin anteeksi, että en mä tarkoittanut. Olen todella pahoillani ja sitä rataa. Samalla oikea käsi oli tuimana valmiina uuteen hyökkäykseen mikäli sitä tikkua vielä tungettais mun kurkkuuni. Ei tungettu. Sain luvan lähteä ilman tikun uudelleen tunkemista ja häpeänpuna poskilla poistuin paikalta. Pihalla pidin oikealle kädelle tiukan puhuttelun, että tollasta et sit helvetti enää ikinä tee. Kyllähän se oli pahoillaan ja vannoi, että ei häpäsis mua enää.

Eilen kävin Koronatestissä ja eihän se hyvin mennyt. Kyllä te tiedätte. Minä, puinen tikku ja sen tunkeminen nenään. Ihan helvetillinen yhdistelmä. Olenhan mä koronatestissä käynyt monta kertaa, mutta joka kerta se on yhtä kamalaa. Istuin tuolissa odottamassa näytteenottoa ja paikalle tuli nuori tyttönen sen tikun kanssa. Mä arvasin heti, että nyt ei hyvä heilu. Tai jos olis kysynyt mun oikealta kädeltä, niin sen mielestä se olis just hyvä, joka kohta heiluu. Nimittäin, kun se tyttö tunki sen tikun mun nenään, niin se oli yks hujaus, kun mun oikea käteni teki sen taas. Aivot ei edes kerineet sanoa loppuun EI!, kun se tytteli oli mun oikean käteni puristuksessa. Arvaatte varmaan, ettei millään pikkupuristuksella tälläkään kertaa. Siinä mä taas pyytelin anteeksi ja rukoilin, että maa nielis mut, mutta eihän sellasta tapahdu. Tyttö hieman järkyttyneenä soperteli, että ei tässä hätää. Kyllä hän ymmärtää, tämä testinotto ei tunnu mukavalta. Jälkeenpäin mietin, että tarkoittikohan se mukavalta mulle vai sille itselleen. Saattoi muuten tarkoittaa itelleen kun tarkemmin ajatteli. Toivottavasti se ei ole niitä ihmisiä jotka saa helposti mustelmia. Ei oo kiva jos mun oikea käteni joutuu rosikseen käytöksenä takia. Ja jos se joutuu linnaan, niin saa kyllä mennä sinne ihan itsekseen. Mä tyydyn mieluummin sit siihen lepattavahihaiseen t-paitaan...