Peili

Peili. Tuo ehkä yksi perkeleellisimmistä keksinnöistä mitä maa päällään kantaa. Miksi ihmeessä joku meni keksimään asian, joka tuottaa vain pelkkää harmia. Vai oletko koskaan katsonut peiliin ja miettinyt, että ai saatana ku näyttää hyvältä. No, ehkä hirveessä jurrissa, mutta selvänä. Oletko? No, en kyllä minäkään.

Kylppärissä meillä on peili josta näkyy vain naama ja osa kropasta. Miten voikin ihminen näyttää väsyneeltä ja vanhalta. Jossain vaiheessa mä luulin, että ihme on tapahtunut, kun rypyt alkoi silottua, silmäpussit pienentyä ja muutenkin naama näytti paremmalta. Ikävä kyllä totuus olikin se, että ikänäkö oli iskenyt ja mä en vaan nähnyt kunnolla. Liekö ollut alkava kaihi tai sokeus joka siinä silotteli ryppyjä ja silmäpusseja. Oli tullut aika ostaa suurentava käsipeili. Se järkytys, kun sen avulla huomasin, että mullahan rehotti kulmakarvat pitkin otsaa ja viiksikarvojakin oli huulen ympärystä täynnä. Muistan aina sen, kun ollessani teini asui kylällä vanhapiika, jolla oli ihan valtavat viikset. Sitä oikein porukalla ihmeteltiin, että miksei se aja niitä pois. Nyt mä sen tajusin. Sillä ressukalla ei varmaan ollut suurentavaa peiliä, niin eihän se edes tiennyt niistä viiksistään. Vähän kaksteräinen miekka - olisko munkin kannattanut jättää se suurentava peili ostamatta ja luulla, että paranen kuin viini vanhetessani...

On meillä se kokovartolopeilikin. Ihan huikee keksintö. Aivan sama millä vaatetuksella vuorattuna siihen katsoo, niin aina mietityttää, että miksi tuli vedettyä taas mäkkärisafka ja oliko oikeasti ihan pakko syödä sen suunnitellun suklaapatukan sijasta koko helvetin suklaalevy. Sit iskee se kivenkova päätös, että huomenna mä ostan kaupasta vaan salaattia ja juomaksi vain vettä. Alkaa uusi elämä. Siis huomenna. Nyt se peilikuva masentaa kuitenkin sen verran pahasti, että marssin jääkaapille ottamaan kylmän Cociksen, kaapista Fazerin Sinisen ja niiden kanssa sohvaviltin alle katsomaan telkkaria. Nää on nimittäin vikat herkut. Kuukauden päästä siinä peilissä alkaa vaate kuin vaate näyttämään hyvältä mun päälläni. Ihan aikuisten oikeasti sä tiedät sitä suklaata mussuttaessasi, että paskat sä mitään salaattia syö. Etkä sä todellakaan vaihda Cocista veteen. Sehän on ihan hirveän makuistakin Cocikseen verrattuna. Sen sijaan kuukauden päästä sä lähdet vaateostoksille etsimään vaan isompia vaatteita. Sillä sä kykenet huijaamaan peiliä taas vähän aikaa eteenpäin. Vähän niin kuin oravanpyörä - sama jatkuu ja jatkuu.

Alastomana peilin eteen ei sais mennä koskaan. Siis ei ikinä. Siis pahin virhe mitä voi tehdä. Just ennen, kun sä astut peilin eteen sulla on mielessä se miltä sä näytit parikymppisenä. Sileä iho, hoikka vartalo, upeat hiukset. Sit kun sä astut peilin eteen, niin tajuat, että kun ihminen on viiskymppinen se ei todellakaan näytä kakskymppiseltä. Sileä iho - sallikaa mun nauraa. Naamassa metrikaupalla ryppyjä , vatsamakkaroilla vois ruokkia kokonaisen ihmissyöjäkylän. Tisseillä vois lätkiä hengiltä kaikki kesän kärpäset ja perseellä vois aurata talvella katuja. Selluliitit - paperitehtaathan käyttää selluloosaa? Ne saattais olla meikäläisestä todella kiinnostuneita. Joo, peili ja alaston minä. Me vaan ei kuuluta yhteen. Karmee yhdistelmä. Ei jatkoon. 

Onneksi luonto auttaa osaltaan meitä viiskymppisiä naisia. Nimittäin, se ikä ikänäkö tulee myös miehille. Ei ne näe niitä sun ryppyjä ja viiksikarvoja. Varmuuden vuoksi ei kannata kuitenkaan mennä ukkos lähelle ihan kirkkaassa valossa, mutta vähän hämärämmässä nou hätä. Sä olet edelleen sille se kedon kaunein kukkanen mitä olit silloin parikymppisenäkin.