Elämä vie ja minä vikisen

Se oli sitten taas aika suorittaa yksi inhottavimmista ostosreissuista. Oli pakko käydä ostamassa uudet rintsikat. Ai, saatana, että oli taas kammottava keikka. Toivottavasti seuraavaan kertaan menee muutama vuosi, kyllä se niin rankkaa oli . Oikeesti sä haluaisit mennä erikoisliikkeeseen. Siellä ne tietää oikean koon siinä samassa, kun sä astut ovesta sisään. Niiden rintsikat ei purista, ahista ja ne on täsmälleen sopivat. Puhumattakaan siitä, että sun vuosien kolhimat ja lihottamat kannut näyttää niissä ihan hyvältä. On vaan yksi mutta. Sun ohut lompakko. Sun lompakolla ei astella erikoisliikkeeseen. Oikeastaan sun lompakolla pitäis astella Lidliin tai Tokmannille, mutta nyt sä olet päättänyt räväyttää. Tällä kertaa sä menet Cittariin. Nyt ostetaan kunnon rintsikat. Tarmoa täynnä ajat kohti Cittaria, mutta mitä lähemmäksi se tulee, sitä pienemmäksi sun tarmosi muuttuu. Ovesta sisään astuessasi tarmosta ei ole tietoakaan ja hitaasti lontustat kohti naisten alusvaateosastoa. Siellä ne ...

 Vaihdevuodet on perseestä. Mä olen päässyt melko helpolla, mutta silti mua ei naurata. Ikävä on niitä aikoja, että pysty yskimään ilman, että on kusi housussa ja yöuni oli syvää ja katkematonta. Eniten vituttaa yöunet. Tai itse asiassa niiden puute. Saat kyllä unen helposti, mutta auta armias, kun kello tulee kolme. Bling! Silmät auki ja ei nukuta enää. Ei pätkän vertaa. Lähdet käymään vessassa ihan vaan siltä varalta, että JOS sattuisit nukahtamaan, niin et sit heräis kusihädän takia uudelleen viiden aikaan. Siinä matkalla käsket koirien jatkaa untaan - et todellakaan aio jakaa kolmelta yöllä aamuruokaa. Takas sänkyyn ja unta odottelemaan. Ihan turhaa venailua. Sun pieniä aivojas ei vaan nukuta enää. Ne tahtois jotain virikettä. Päätät, että virikkeitä ei tarjota, joten pikkupaskiaiset keksii ihan omat virikkeensä. Ihan ykkössuosikkina on joku pikku laulunpätkä jota ne rallattelee. Viime aikoina suosikkina on ollut " Jos sul olis hukkumisen tunne, antaisin mun keuhkot sulle...