Vaihdevuodet

 Vaihdevuodet on perseestä. Mä olen päässyt melko helpolla, mutta silti mua ei naurata. Ikävä on niitä aikoja, että pysty yskimään ilman, että on kusi housussa ja yöuni oli syvää ja katkematonta.

Eniten vituttaa yöunet. Tai itse asiassa niiden puute. Saat kyllä unen helposti, mutta auta armias, kun kello tulee kolme. Bling! Silmät auki ja ei nukuta enää. Ei pätkän vertaa. Lähdet käymään vessassa ihan vaan siltä varalta, että JOS sattuisit nukahtamaan, niin et sit heräis kusihädän takia uudelleen viiden aikaan. Siinä matkalla käsket koirien jatkaa untaan - et todellakaan aio jakaa kolmelta yöllä aamuruokaa. Takas sänkyyn ja unta odottelemaan. Ihan turhaa venailua. Sun pieniä aivojas ei vaan nukuta enää. Ne tahtois jotain virikettä. Päätät, että virikkeitä ei tarjota, joten pikkupaskiaiset keksii ihan omat virikkeensä. Ihan ykkössuosikkina on joku pikku laulunpätkä jota ne rallattelee. Viime aikoina suosikkina on ollut " Jos sul olis hukkumisen tunne, antaisin mun keuhkot sulle". Jos aivot haluaa pientä vaihtelua, ne vaihtaa sanan keuhkot tilalle aivot - siitä saa lisäpuustia unettomuudelle, kun selostat kiukkuisena aivoille, että oikea sana on keuhkot. Ei aivot! KEUHKOT! Pysyt takuulla hereillä.

Kun viimein nukahdat on kello lähellä puoli seitsemää ja toimistopäivinä herätys on 6.45. Etäpäivinä kello soi 7.45 joten silloin on vielä ruhtinaallisesti nukkuma-aikaa. Paitsi, että ei se auta. Sua väsyttää kummassakin tapauksessa ihan helvetisti. Päivä meneekin sitten aivosumussa - vastailet kollegoille ihan puuta heinää. Asiakaspuheluissa tsemppaat hiki otsassa ja vielä tähän asti oot selvinnyt suht koht hyvin. Kollegat pitää sua ihan idioottina, mutta niin kauan kun asiakkaat ei valita, oot vielä kuivilla. 

Se yskiminen ilman, että tulee kusi housuun. Älkää jumalauta nuoremmat uskoko, että kaiken maailman pakaralihasten supistelut bussipysäkillä auttais. Se on paskapuhetta. Ihan sama mitä supisteluita olet tehnyt, niin vaihdevuosien aikana alkaa röörien vuoto yskimisen ja aivastelun aikana. Kyllä sitä on meikäläinenkin lehtien ohjeiden mukaan tehnyt jännitys/rentoutus - harjotteluita ja silti en enää lähtis yskimään julkisilla paikoilla. Mielellään en myöskään aivasta, en uskalla edes kokeilla. Vielä ei tarvii Tenoja, mutta pelolla odotan milloin sekin päivä koittaa.

Sit on ne ongelmat joita on hankalampi peitellä ihmisten ilmoilla. Yhtenä päivänä sä huomaat peilin edessä, että sullahan on jotain helvetin haihtuvaa itämässä ylähuulen päällä. Saat puolisydärin. Tuleeko susta sellanen viiksekäs nainen jota esitellään jossain sirkusteltassa maksua vastaan? Ei saatana. Alkaa naaman tiirailu pinsettien kanssa. Tämän tietenkin teet salaa vessassa, ettei puolisosi nää. Muutenhan sen silmissä alkaa vilkkua taalat ja se soittaa lähimmän sirkuksen tirehtöörille. Ja ethän sä halua sinne sirkukseen. Joten muista - viiksien nyppiminen tehdään salassa. Aina.

On ihan sama oletko koskaan kärsinyt hikoilusta - nyt sä kärsit. Ja siinä on sellanen paskamainen twisti, että siitä kärsii kaikki muutkin sun lähellä. Vaikka saisitkin pidettyä superhyperperspirantti- deudorantilla sen järisyttävän hajun piilossa, niin se ei auta sun lähimmäisiäsi. Niiden osana on nimittäin saada niskaansa se raivohullukohtaus, joka tulee siitä kuuma-aallosta mikä sen hikoilun aiheuttaa. Ai, saatana jos olette lähdössä johonkin ja sulla on jo talvitakki päällä, ja sun puoliskos hitaampana miettii vielä missä sen sukat on. Hiki valuu niskaa pitkin ja sä mietit, että tapatko ihan paljain käsin vai haetko pesäpallomailan. Tai menette nukkumaan ja sun hikoillessa puoliso valittaa, että paleltaa. Mietit kuoleeko se varmasti jos painaa tyynyllä lujaa. Et oo ihan varma, joten pakkasesta huolimatta avaat ikkunan ja katsot puolisoa niin murhaavasti, ettei se enää uskalla valittaa. 

Pitkistä hiuksista on tullut iso ongelma. Pitkät hiukset vanhentaa ja saa näyttämään väsyneeltä (kaikki naistenlehdet toitottaa sitä) eivätkä sovi vanhoille ihmisille ja siksi keski-iässä leikataan naisille upea, lyhyt kampaus. Vaan eipäs leikatakaan meikäläiselle. Mulla kun on kiharat hiukset ja jo polkkana ne vetää ihan käkkärään. Lyhyinä ne olis varmaankin ihan päätämyöten olevat sikkarat. Joku on kaunis kaljunakin, mutta en minä. Mun pääni on nimittäin kananmunan muotoinen ja siihen ei ihan lyhyt tai kalju sovi. Pakko mennä pitkillä hiuksilla ja näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Täytyy vaan toivoa, että toi on samaa soopaa kuin se pakaroiden supistelu bussipysäkillä...

Enää sä et myöskää mielellään meikkaa. Yhtenä syynä, ettet viitsi, mutta isompana se, että ethän sä näe meikata. Sun lähinäkö on kadonnut - kaikki on sumeaa sössöä. Koita siinä sitten rajata silmiä, kun lasit päässä sitä ei voi tehdä ja ilman laseja ei näe. Hirvee dilemma - miksei tohon ole keksitty jotain lääkettä, joku lähinäköpilleri?  Ripsaria sä voit joskus laittaa, mutta ethän sä muista illalla pestä sitä pois. Aamulla on sitten silmät niin turvoksissa, että puolisokin miettii ootkohan sä ryypännyt salaa viikon putkeen. Kiva siinä on sitten istua firman Teams - palsussa silmät sirrillä. Asiaa ei paranna se, että pikkuhiljaa Koronan aikana siirryit siihen, että firman palsuissa istut aamutakki päällä. Et jaksaa välittää mitä ne ajattelee. Pääasia, että sulla on mukava olla. 

Vaihdevuodet tuo mukanaan myös uusia pelättäviä asioita sen sirkusjutun lisäksi. Sun muisti. Ai vittu, että se on paska. Siis täysin kadonnut johonkin. Seisot keittiössä ja soitat puoliskolles, että laittaisko se ton päälle. Siis, ton..ton... Mikä vittu se nyt onkaan? Osoittelet siis kahvinkeitintä... Puolisko kysyy tarkoitatko kahvinkeitintä ja sä nyökytät helpottuneena, että juu, tarkoitat. Sen jälkeen istut sohvalle ja mietit, että ei saatana, nyt mulla alkoi dementia. Pureskelet asiaa hetken ja näet kuinka paskat housuissa makaat palvelutalon sängyssä ja puoliskos ei oo käynyt katsomassa sua moneen kuukauteen. Sillä on liian kiire sen uuden parikymppisen blondin kanssa. Meet takaisin keittiön ja alat raivoamaan miksei kahvi ole jo valmista ja haukut puolisos pataluhaksi. Puoliso tuijottaa sua silmät pyöreinä ja jälkeenpäin mietit, että ehkä sä vähän vedit yli. Toisaalta - mitäs vaihtoi sut siihen blondiin.

En mä enää ihmettele, että miehille tulee viidenkympin villitys - pakkohan se on tunnustaa, että ei viiskymppisen, vaihdevuotisen vaimon kanssa elämä ole helppoa ja mukavaa. Mä olen ainakin ihan kamala ämmä välillä. Toki lääkäri tarjosi lääkitystä, mutta jää ottamatta lääke jossa lukee, että voi aiheuttaa kohtusyöpää, veritulppaa jne. Onneksi mulla on ihanan pitkähermoinen mies, joka edelleen pitää mun isoa ahteria sievänä ja kestää mun raivokohtaukset. Jos se vaikka jättäis sen blondinkin väliin...