Tyyli ennen kaikkea

 Sähän olet 80-luvun nuori ja silloin oltiin tarkkoja pukeutumisesta. Ihan sama mitä lämpömittarin lukema oli, tyyli tuli aina ensin.

Koulupäivinä noustiin pari tuntia ennen bussin lähtöä, koska tukka oli saatava kuohkeaksi. Se kasteltiin, föönattiin ja puristeltiin muotovaahdolla Dallasin Pamelan kopioksi. Bussipysäkille oli kilsa matkaa ja pakkasta lähellä 30. Pipoa sä et todellakaan käyttänyt, koska sun hieno tukkas olis lytistynyt. Sä olit mestari tekemään kaulahuivista sellasen putkilon jossa tukka pysyi kuohkeana ja aivolohkojen lämpötila plussa-asteen puolella. Pikkaksen sua pelotti, koska urbaanilegenda kertoi tarinaa pojasta, joka ajoi pakkasessa ilman pipoa mopolla ja sen aivot jäätyivät. Sen takia sä et koskaan juossut pysäkille vaan kävelit rauhassa.

Helteisenä kesäpäivänä sä lähdit Hyvinkäälle kauppoihin pyörimään ja puit päälles pitkähihaisen, punaisen villahamekokonaisuuden, koska se oli sun mielestä makean näköinen. Kolmen kympin helteessä se oli vittumaisen hiostava ja kutittava asuste. Sä meinasit kuolla kuumuuteen, mutta muiden kulkiessa shortseissa sä kannoit ylpeästi, ilmekään värähtämättä sun talvikelien asukokonaisuuden. Sua katsottiin pitkään ja olit varma, että katselivat kuinka upeasti olit pukeutunut. Nyt vanhana tajuat, että ne katselijat ihmettelivät, että mikähän saatana tota likkaa vaivaa, kun kulkee helteessä villavaatteissa.

Olkatoppaukset ja leveät vyöt oli ehdoton must! Leveissä vöissä oli se vika, että se vyön pää jäi usein roikkumaan ja heilumaan rumasti. Näppäränä keksit siihenkin ratkaisun. Joka aamu ennen kouluun menoa liimasit sen kuumaliimapistoolilla kiinni. Pysyi kuin paska Junttilan tuvassa. Illalla sitten kiroilit kun irrottelit sitä.

Korvakorut oli isoja. Helvetin isoja. Itse asiassa sun korvarenkaat oli niin isoja ja painavia, että, kun pääsit koulusta kotiin sun korvia särki ihan sairaasti. Mutta naisen on kauneuden takia kärsittävä joten kilon mollukat korviin joka aamu ja menoksi.

Ilman korkokenkiä sä et ihmisten ilmoilla liikkunut. Ja ne piti olla oikeasti korkeat. Eikä siinä vielä kaikki. Korkolaput vaihdettiin metallisiksi sillä ilman niitä kengät ei olleet mistään kotoisin. Kun sä ja sun kaksi kaveriasi kävelitte koulun käytäviä pitkin, niin sen kuuli koko koulu. Koulun rehtori oli kerran todennut luokalleen, että jaahas - siellä ne SS-miehet taas menee. Näin jälkeen päin ei se tainnutkaan olla mikään kehu, vaikka silloin niin luulitkin.

Koulun TETissä sun piti olla kunnaneläinlääkärin mukaan pari viikkoa, mutta tämä sattui sairastumaan juuri silloin. Lekuri lupasi kuitenkin ottaa sinut mukaan kierroksilleen kesäloman aikana. Eräänä helteisenä kesäpäivänä olitte menossa sikalaan possuja hoitamaan. Sulla oli kassissa mukana vaihtovaatteet, jotka sitten vaihdoit päälle, kun päivä eläinlekurin mukana oli ohitse. 80-luvulla pastellinväriset jakkupuvut oli kova juttu. Sulta löytyi mintunvihreä, vaaleansininen sekä vaalenapunainen jakkupuku, jotka sun äitis oli sulle tehnyt. Tällä kertaa vaihtovaatteena oli sun mintunvihreä jakkupuku, jonka vaihdoit kotimatkan ajaksi päälles. Tärkeintähän oli näyttää aina tyylikkäältä, kun meni ihmisten ilmoille ja kotimatka bussissa kuului näihin paikkoihin. Hyppäsit täyden dösän kyytiin ja menit istumaan. Pikkuhiljaa huomasit, että ihmiset tuijottelivat sua ja nyrpistelivät neniään. Mietit mielessäs, että mikähän vittu niilläkin oli ongelmana. Kunnes sä tajusit. Toki sulla oli jumalaisen hienot vaatteet, mutta sähän olit ollut siellä sikalassa ja se hajuhan tarttuu. Jumalauta! Sä istuit siinä dösässä sun hienossa jakkupuvussa ja haisit sianpaskalle. Itse asiassa sun takia koko dösä haisi sianpaskalle. Peitit paniikin kylmän viileästi, haisit nenä pystyssä sianpaskalle koko loppumatkan sillä tärkeintä oli olla tyylikäs. Sulla oli se jakkupuku, korkkarit ja helvetin isot korvikset. Sä olit cool!