Elämä vie ja minä vikisen

  Sähän olet 80-luvun nuori ja silloin oltiin tarkkoja pukeutumisesta. Ihan sama mitä lämpömittarin lukema oli, tyyli tuli aina ensin. Koulupäivinä noustiin pari tuntia ennen bussin lähtöä, koska tukka oli saatava kuohkeaksi. Se kasteltiin, föönattiin ja puristeltiin muotovaahdolla Dallasin Pamelan kopioksi. Bussipysäkille oli kilsa matkaa ja pakkasta lähellä 30. Pipoa sä et todellakaan käyttänyt, koska sun hieno tukkas olis lytistynyt. Sä olit mestari tekemään kaulahuivista sellasen putkilon jossa tukka pysyi kuohkeana ja aivolohkojen lämpötila plussa-asteen puolella. Pikkaksen sua pelotti, koska urbaanilegenda kertoi tarinaa pojasta, joka ajoi pakkasessa ilman pipoa mopolla ja sen aivot jäätyivät. Sen takia sä et koskaan juossut pysäkille vaan kävelit rauhassa. Helteisenä kesäpäivänä sä lähdit Hyvinkäälle kauppoihin pyörimään ja puit päälles pitkähihaisen, punaisen villahamekokonaisuuden, koska se oli sun mielestä makean näköinen. Kolmen kympin helteessä se oli vittumaisen hiosta...

  Lääkärilläkäynnit ei oo su juttus. Sä inhoat ja kammoat niitä. Ihan sama onko se hammaslääkäri vai gynekologi, mutta sen käsittely on vähintäänkin epämiellyttävää ja erittäin todennäköisesti sua tulee sattumaan jostain päästä kroppaa, kun lekurissa vierailet. Puhumattakaan, että siitä pitää vielä kaupan päälle maksaa. Miettikää miten älytöntä - tyyppi tonkii jollain atuloilla sun alapäätäs ja sä maksat sille siitä hyvästä. Kyllä sun alapääs on niin ainutlaatuinen, että sen pitäis maksaa sulle. Gynekologilla käynti on aina yhtä tuskaa. Ensin sä valitset kelle sä meet. Sen on oltava nainen. Turha kysyä miksi, on vaan joku päähänpinttymä mistä sä et pääse irti. Sit sä yrität nimien perusteella valita sen oikean. Aune kuulostaa niin vanhalta, että se ei enää erota aukkoja toisistaan joten sille et uskalla mennä. Neea on niin nuori, että se ei vielä välttämättä tiedä monta niitä aukkoja oikeasti on, joten sekin on poissa laskuista. Valitselta sit siitä keskeltä Irma-Annelin. Nimen per...

Facekirppikset tai oikeastaan Facen roskalavat on mun heikkouteni. Pitkään mä luulin, kun ihmiset hehkuttivat saaneensa Roskalavalta jonkun loistavan löydön, että ne on oikeasti tonkineet jonkun kerrostalon tms. pihassa kököttävää roskalavaa. Tulipa enemmän kuin kerran mietittyä inhon ilme naamalla sitä, että kuinka ihmiset edes pystyy tonkimaan niitä saastasia roskalavoja. Onneks sitten jossain vaiheessa mulle avautu mistä on kyse ja niinpä mulla alkoi ihan uus elämä. Miettikää - ihan ilmasiks tai pienellä vaihtotavaralla kaikkea tarpeellista niin paljon kuin sielu sietää ja autoon mahtuu. Keväällä sä alat kytätä niitä ryhmiä yötäpäivää. Sun piha tarvii kasveja. Sun lompakon mielestä pihakasvit on turhakkeita joten Roskalavasta tulee sun Plantagenis. Sä rakastat kuunliljoja ja niitä sä olet hamstrannut kaksin käsin. Niitä on etupihalla ja takapihalla, jonossa ja ympyrässä. Sä et vaan voi itselles mitään. Sä rakastat kuunliljoja. Sit kesäpäivänliljat ja kurjenmiekat. Sun sydän paka...

Se oli sitten taas aika suorittaa yksi inhottavimmista ostosreissuista. Oli pakko käydä ostamassa uudet rintsikat. Ai, saatana, että oli taas kammottava keikka. Toivottavasti seuraavaan kertaan menee muutama vuosi, kyllä se niin rankkaa oli . Oikeesti sä haluaisit mennä erikoisliikkeeseen. Siellä ne tietää oikean koon siinä samassa, kun sä astut ovesta sisään. Niiden rintsikat ei purista, ahista ja ne on täsmälleen sopivat. Puhumattakaan siitä, että sun vuosien kolhimat ja lihottamat kannut näyttää niissä ihan hyvältä. On vaan yksi mutta. Sun ohut lompakko. Sun lompakolla ei astella erikoisliikkeeseen. Oikeastaan sun lompakolla pitäis astella Lidliin tai Tokmannille, mutta nyt sä olet päättänyt räväyttää. Tällä kertaa sä menet Cittariin. Nyt ostetaan kunnon rintsikat. Tarmoa täynnä ajat kohti Cittaria, mutta mitä lähemmäksi se tulee, sitä pienemmäksi sun tarmosi muuttuu. Ovesta sisään astuessasi tarmosta ei ole tietoakaan ja hitaasti lontustat kohti naisten alusvaateosastoa. Siellä ne ...

 Vaihdevuodet on perseestä. Mä olen päässyt melko helpolla, mutta silti mua ei naurata. Ikävä on niitä aikoja, että pysty yskimään ilman, että on kusi housussa ja yöuni oli syvää ja katkematonta. Eniten vituttaa yöunet. Tai itse asiassa niiden puute. Saat kyllä unen helposti, mutta auta armias, kun kello tulee kolme. Bling! Silmät auki ja ei nukuta enää. Ei pätkän vertaa. Lähdet käymään vessassa ihan vaan siltä varalta, että JOS sattuisit nukahtamaan, niin et sit heräis kusihädän takia uudelleen viiden aikaan. Siinä matkalla käsket koirien jatkaa untaan - et todellakaan aio jakaa kolmelta yöllä aamuruokaa. Takas sänkyyn ja unta odottelemaan. Ihan turhaa venailua. Sun pieniä aivojas ei vaan nukuta enää. Ne tahtois jotain virikettä. Päätät, että virikkeitä ei tarjota, joten pikkupaskiaiset keksii ihan omat virikkeensä. Ihan ykkössuosikkina on joku pikku laulunpätkä jota ne rallattelee. Viime aikoina suosikkina on ollut " Jos sul olis hukkumisen tunne, antaisin mun keuhkot sulle...

Kuukausi enää jouluaattoon. Ihmisen parasta aikaa. Ulos laitetaan kauniita valoja, kaupoissa on toinen toistaan kauniimpia joulukoristeita, joulumusiikki raikaa ja pieni lumipeite on saapunut valaisemaan pimeää vuodenaikaa. Niin kaunista ja romanttista - siis ainakin leffoissa. Kauniit ulkovalot. Joo, ehkä naapureilla, mutta meikäläisen pihassa on tällä hetkellä vain yksi säälittävä valoköynnös. Syksyllä uhosin kuinka laitan valoverhoja sinne ja tänne ja piha on niin nätti, että oikein päässä huippaa. Tällä hetkellä varastosta löytyy karmeessa sotkussa muutamat valot ja loput on kaupassa. Lompakon ohuus vaikuttaa ostosvalintoihin ja edelleenkään ei jouluvalot ole päässeet listalle ykkösenä. Toinen ratkaisematon ongelma on se, että miten helvetissä kaikki muut saa rakenneltua niistä valoistaan niin upeat? Meikäläinen tuhertaa valosotkujen kanssa tunnin pakkasessa ja lopputuloksena on puskassa tuikkiva valomytty ja paleltuneet sormet. Olis kannattanut viritellä ne jo silloin syksyllä, va...